Yrittäjyys on leppoisan raaka extreme-laji


Jaa linkki

received_10154293892052942Tämä viikko on ollut raskas, ehkä raskain Lvngroomiin mukaan tuloni jälkeen. Näin jo, vaikka vielä ei olla perjantaissa. Torstai on taas kuitenkin toivoa täynnä ja mieli korkealla. Tai no, jos ei nyt korkealla, niin ainakaan se ei ole maassa. Tällä viikolla olemme vihdoin päässeet kunnolla kiinni töihin kohta kolmen viikon takaisen kolarin jälkeen. Vielä ei mennä täydellä teholla, mutta hommat etenevät ja sitä mukaa kun projekteja ja niiden osa-alueita saadaan nippuun, fiilis paranee entisestään.

Olimme vajaat kolme viikkoa sitten kolarissa, jossa meidän kaistalle ajautunut rattijuoppo törmäsi suoraan keulakolarin autoomme. Onneksi selvisimme lopulta vähin vammoin, ottaen huomioon mitä olisi voinut käydä. Onneksi Lauralla, joka ajoi autoamme, oli nopeat refleksit ja auto pysyi hyppysissä, saimme hidastettua vauhtia ja ohjattua hieman sivuun täydestä keulakosketuksesta.

Pienenä yrityksenä tämä kolari olisi voinut olla meille todella katastrofaalinen. Teknologia-alallakin hyvin tunnettu ”linja-auto teoria” kävi mielessä, kun olimme jatkotutkimuksissa ja seurannassa sairaalassa kolaripäivän iltana. Lyhyesti kyseessä on teoria, jolla arvioidaan kuinka moni työntekijä ”voi jäädä bussin alle”, ennen kuin työt pysähtyvät kokonaan. Meidän tapauksessa pahimmillaan pelkästään toisen täysi poissaolo voisi pysäyttää paljon töitä. Jos ei nyt kaikkea kokonaan, niin paljon kuitenkin. Toisaalta taas molempien ollessa vajaakuntoisina katastrofi on myös ollut hyvin lähellä. Kiitos hyvien ja kärsivällisten asiakkaiden, olemme saaneet järjesteltyä asioita ja aikatauluja niin, että töitä ollaan saatu kuitenkin tehdä eteenpäin.

Yrittäjyyteen kuuluu paljon sellaisia riskejä, joita palkkatyössä oleva edes valveutuneempikaan ihminen ei tule ajatelleeksi. Sama valitettavasti pätee moniin yrittäjiinkin, ei välttämättä ymmärretä kaikkia niitä riskejä, joihin pitäisi pystyä vähintäänkin henkisesti valmistautua. Käytän tässä nyt esimerkkinä kolariamme, mutta sen tilalle voisi laittaa minkä tahansa muun äkillisen ja yllättävän tapahtuman.

Meillä meni lähes koko ensimmäinen viikko kolarin jälkeen pelkästään asioiden selvittelyyn. Vastapuoli ei ollut tehnyt vahinkoilmoitusta ja me jouduimme tekemään sen. Päälle vielä käsin poliisilta vakuutusyhtiöille toimitetut kopiot pöytäkirjoista, seuranta käynnit sairaalassa, uuden auton hankinta (liikkuva yrittäjä ei pärjää ilman), työvälineiden (kamerat, tietokoneet, jne) kunnon alustava tarkistaminen, ynnä muut toimet veivät todellakin sitä työaikaa. Puhumattamaan siitä, että lääkärin määräämä, ei siis myöntämä, useamman viikon ”sairausloma” jäi luonnollisesti hyvin vähäiselle levolle. Kahdelta ihmiseltä siis lähes viikko meni pelkästään asioiden selvittämiseen siinä lomassa kun olisi pitänyt levätä parantuakseen ja tehdä töitä.

Vakuutusyhtiö luonnollisesti korvaa kaikki laitteet ja välineet, mutta ne täytyy käyttää arvioitamassa myyjällä ja/tai huollossa. Samoin vakuutusyhtiö korvaa ansionmenetyksen suurimmalta osin tältä ajalta, perustuen toimittamiimme laskelmiin ja tositteisiin. Yrityksemme on voimakkaasti kasvamassa ja se kasvu otetaan suoraan yrittäjän selkänahasta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että palkkaa nostetaan juuri sen verran kuin on tarve, muuten raha kierrätetään yrityksen kehittämiseen. Samaan aikaan työpanoksella hoidetaan muut resurssien tarpeet. Tällaisen todistaminen ja esittäminen vakuutusyhtiölle on hankalaa. Onneksi tilauskirja ja menneiden kuukausien liikevaihdon kehityksestä on tässä apua. Lisäksi vakuutus korvaa kaikki lääkärikulut, matkakulut näihin liittyen, jne. Eli jos olisimme palkollisia, homma olisi aika hyvin.

Se, mitä vakuutus ei tietenkään korvaa, on sellaiset suoraan menetetyt ja välillisesti menetetyt asiat, jotka koskevat yrittäjää ja yritystä todella merkittävästi. Esimerkiksi työt pitää todellakin tehdä, koska ei ole mahdollisuutta palkata ketään ulkopuolista tekemään niitä töitä. Toisekseen, jos töitä ei tehdä, asiakas luonnollisesti teettää ne jollain toisella. Tästä seuraa se, että koko asiakkuus on vaarassa mennä sinne toisaalle. Tulevaisuus näyttäisi siten aika mustalta. Tämän kaiken lisäksi täytyy muistaa myynti, niin olemassaoleville asiakkaille, vanhoille asiakkaille ja uusasiakashankinta. Ilman sitä työtä ei tulevaisuudessa ole niitä töitä mitä tehdä. Se tulevaisuus saattaa olla pieneltä osin jo ensi kuussa ja pahimmillaan iskeä muutaman kuukauden päästä, kun kaikki vanhat projektit on tehty ja laskutettu, mutta uutta ei ole myyty.

Sitä myyntiä ei voi ulkoistaa kenellekään kokonaan, vaikka kuinka hyviä myyjiä onkin tarjolla niin kovaan kuin sopuisaankin hintaan. Kun yritys on yrittäjävetoinen ja se osaaminen henkilöityy juuri niihin yrittäjiin, on ulkopuolisen ihmisen vaikea myydä sitä osaamista ilman, että yrittäjät itse osallistuvat vähintäänkin siihen vaiheeseen jossa asiakkaalle oikeasti myydään. Asiantuntijuuden myyminen ei ole kuin tuotteiden ja tavaroiden myyntiä. Asiantuntija myy parhaiten palveluitaan itse, varsinkin kun osa sitä asiantuntijuutta on muutakin kuin pelkkä tietotaito. Tietotaidon lisäksi myös persoona vaikuttaa todella paljon siihen, miten asiantuntija pystyy asiakkaan tarpeet täyttämään. Kyse on yksinkertaisesti niistä vanhoista kunnon henkilökemioista ja siitä, ymmärtääkö molemmat osapuolet täysin sen mistä puhutaan. Lisäksi mielestäni henkilökohtainen palvelu on tärkeää aina, kun työskennellään yrittäjävetoisten pk-sektorin yritysten kanssa. Yhtä lailla se on tärkeää suurempien konsernien ja julkishallinnon kanssa yhteistyössä.

Kuten alussa sanoin, olemme päässeet hiljalleen normaaliin arkeen. Jos ei nyt täysin, niin ainakin riittävän hyvin. Vielä on viikkoja jäljellä lääkärintodistuksessa, mutta töitä tehdään silti. Kaikessa tässä auttaa paljon se, että kokee onnistumisentunteita päivittäin. Jotkut hommat saadaan valmiiksi alkuperäisessä aikataulussa, toiset onnistuvat paremmin kuin oli odottanut ja erityisesti eteenpäin auttaa se, että saa olla tekemisissä omasta tekemisestään ylpeiden ja innostuneiden ihmisten kanssa. Hyvä mieli ja hyvä draivi tarttuu ja siitä on helppo ottaa kiinni. Sillä on helppo ratsastaa, löytää lisää intoa ja jaksamista, kun työpäivät ovat pitkiä.

Yrittäjyydestä en päivääkään vaihtaisi. Tai no, ehkä ne kolarin muovaamat päivät voisin vaihtaa. Sekään ei onneksi johdu yrittäjyydestä.


Jaa linkki

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.