Ylistyslaulu Sometimelle, tuolle somehörhöjen kesän avaajalle


Jaa linkki

Kevät on taas jo pitkällä, ja yksi vuoden tärkeimmistä, ehkä se tärkein, sosiaalisen median tapahtuma on taas käyty ja koettu. Puhun tietenkin Sometimestä. tapahtumasta joka järjestettiin jo kuudennen kerran. Itse olen käynyt yhtä vaille joka vuosi Sometimessä ja tuo yksi väliin jäänyt harmittaa. Sitä suuremmalla syyllä aion pitää huolen, että olen taas ensi vuonna paikalla.

Mutta mikä on Sometimessä niin erikoista ja mistä tässä koko hommassa on kyse? Sometime on sosiaalisessa mediassa aktiivisesti oleilevien ihmisten itseohjautuvasti järjestämä tilaisuus, jossa on tarkoitus tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia sosiaalisen median syövereistä ja ohjelman tarkoitus on antaa jotain ajateltavaa, nostaa esiin ajatuksia ja lisätä eri aspektien tietoisuutta sosiaalisesta mediasta. Katsokaa vaikka tapahtuman nettisivuilta vuoden 2015 ohjelmaa ja siitä näkee, miten monipuolisesti ja laaja-alaisesti tänäkin vuonna sosiaalisesta mediasta puhuttiin, kiitos erittäin asiantuntevien puhujien.

11379940_678344835627813_464234962_nSometime ei silti ole pelkkää somesta kouhkaamista, kyse ei ole ns. rinkirunkkauksesta, jossa kaikki some-ihmiset taputtelevat toisiaan selkään ja tuntevat olevansa parempia ihmisiä. Ei. Kyse on ensisijaisesti tapahtumasta, jossa erilaiset ihmiset, joilla on erilaiset kiinnostuksen kohteet, voivat kokoontua ja keskustella sosiaalisesta mediasta, mutta myös muista kiinnostavista asioista. Suurin syy miksi pidän Sometimestä ja siellä käyn on se, että tapaan siellä livenä sellaisia ihmisiä joiden kanssa kommunikoin muuten käytännössä pelkästään verkossa ja somen välityksellä. Lisäksi Sometimeen on aina mukava tulla, koska tunnelma on niin positiivinen ja ystävällinen. Tämä mielestäni johtuu siitä, että tapahtuman järjestely on vapaaehtoistyötä, johon kuka tahansa voi osallistua. Osallistuminen voi olla mitä tahansa pysäköintilippujen tulostamisesta aina oman workshopin tai luennon pitämiseen. Tapahtumalla eri ole mitään virallista organisaatiota takanaan, vaan kaikki perustuu täysin itseohjautuvaan organisoitumattomaan organisaation.

Sometimen järjestelyiden onnistumisesta täysin omatoimisesti, joskus jopa muurahaismaisesti, on kuullut joka vuosi epäilyksiä. Tietysti haasteitakin on, mutta kaikessa on aina oma järjestyksensä. Tänäkin vuonna palaset lopulta loksahtelivat paikoilleen ja ihmiset ottivat roolejaan ja vastuualueitaan sen mukaan mikä tuntui luontevimmalta ja kiinnostavimmalta. Tietysti suunnittelu vaatii organisoimista, myös Sometimessäkin sitä tapahtuu, mutta tapahtumien suunnittelu ja toteutus ovat joka vuosi onnistuneet niin, että tekijät ovat täysin vapaaehtoisesti mukana tekemässä sitä mitä haluavat.

Sometimen kautta olen tutustunut paremmin ihmisiin, jotka olen ”tavannut” sähköisesti. Monista näistä ihmisistä on vuosien varrella tullut hyvä ystäviä, toisista hyvin läheisiä ja tärkeitäkin ihmisiä elämässäni. On ollut mielenkiintoista huomata, miten avoimesti ja ystävällisesti uudet ihmiset otetaan osaksi Sometime-perhettä. Kaikki ovat tervetulleita, jokaiselle on tilaa.

Omalta osaltani haluaisin Sometimen historiasta, ja nykyisyydestä, kiittää erityisesti Heikki Hallantietä, Minna Takalaa, Pauliina Mäkelää, Eero Leppästä ja Maria Laitista. He ovat ne ihmiset, jotka mielestäni ovat alusta asti olleet enemmän tai vähemmän luomassa sitä tunnelmaa, joka jokaisessa Sometimessä on ollut. Sitä ystävällistä ja pörröistä fiilistä, minkä takia joka vuosi tapahtumassa ensimmäistä kertaa käyvät sanovat tulevansa seuraavallakin kerralla, ihan varmasti. Juuri tuon tunnelman ansiosta täytän joka vuosi oman tehtäväni, eli ilmestyn paikalle täyttämään tilaa, tuottamaan hiilidioksidia ja näyttämään kauniilta. Lisäksi pyrin keventämään tunnelmaa huonoilla jutuilla luottotiimin kanssa, johon olennaisesti kuuluu monia ihmisiä, joista tämän vuoden osalta erikoismaininnan ansaitsevat Laura Johansson, Teemu Korpi ja Maria Laitinen. Loppuun on vielä pakko lisätä shoutout vuoden 2013 Sometimen legendaariselle #Nyrkkitiimi’lle. tuolle ikimuistoiselle joukollemme, joka jaksoi väsymättä häiritä iloisella olemuksellaan ja luokattomilla jutuillaan niin osallistujia, esiintyjiä kuin ateriavastaavia.

Kiitos ja ensi vuonna tavataan taas Sometimessä!

Terveisin,
Karri Anttila
@Kanttila


Jaa linkki

2 kommenttia

  1. Kiitos tekstistä. Sometime muodostui aikanaan paljolti “Twitter-alkuperäiskansan” ympärille ja jonkinlainen muistelu, tunnelma ja kohtaamiset ovat yhtä tärkeitä, ellei tärkeämpiä kuin varsinaiset esitykset. Some on tänään arkea kaikilla elämänalueilla ja digihörhöjä aktiivisempia tyyppejä löytyy monilta uusilta aloilta. Sometimessa on kuitenkin aina mukana ripaus alkuaikojen tunnelmaa, jonka vuoksi se jaksaa kiehtoa vuodesta toiseen. Toivottavasti nähdään vielä Sometime 2010-juhla myös.

    Vastaa
    • Olen Mikon kanssa harvinaisen samoilla linjoilla. Itse asiassa mielestäni nämä pienemmät SomeTimet tuntuivat ehkä erityisen kotoisilta. Tai sitten se johtui vaan siitä, että ollaan nyt Kanttilan kanssa kimpassa.

      Itse missasin ekan SomeTimen vaikka olinkin jo tuolloin aktiivinen, mutta jotenkin havahduin about silloin kun tapahtuma järjestettiin, eli en hoksannut lähteä mukaan. Mutta seurasin hommaa kiltisti sivusta ja olin silloin jo ihan että wau.

      Vastaa

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.